Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) kaava- ja lupajärjestelmä asettaa puitteet niin tuulivoimarakentamiselle kuin kaikelle muullekin rakentamiselle.
Voimassa olevassa ympäristölainsäädännössä on ainoastaan kaksi nimenomaisesti tuulivoimalaa koskevaa säännöstä [1]:
• maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999, MRA) 62.1 §:n 4 kohdassa säädetään tuulivoimalan toimenpideluvanvaraisuudesta
• maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999, MRA) 64 §:ssä säädetään tuulivoimalan rakennus- ja toimenpidelupahakemukseen liitettävistä selvityksistä
Yleistä tuulivoimasta ja kaavoituksesta
Alueen soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi tulee lähtökohtaisesti ratkaista kaavalla, joka voi alueen luonteesta ja hankkeen koosta riippuen olla maakunta-, yleis- tai asemakaava. Tällöin voidaan turvata osallisten vaikutusmahdollisuudet ja varmistaa riittävä vaikutusten selvittäminen ja arviointi. Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella ratkaistaan, edellyttääkö tuulivoimaloiden rakentaminen alueen kaavoittamista tähän tarkoitukseen vai onko voimalat mahdollista rakentaa yksinomaan luparatkaisuihin perustuen.
Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan kun alue on maakuntakaavassa tai yleiskaavassa osoitettu tuulivoima-alueeksi, voidaan alueelle sijoittuvat tuulivoimalat lähtökohtaisesti toteuttaa luparatkaisuilla ilman yksityiskohtaista kaavaa. Tällöin voidaan yleispiirteisessä kaavassa tehtyyn maankäyttöratkaisuun perustuen yleensä katsoa, ettei tuulivoimarakentamisesta aiheudu yksityiskohtaista kaavaa edellyttäviä vaikutuksia (maankäyttö- ja rakennuslaki 137 ja 172 §) [1]. Tällä hetkellä (jouluu 2009) kaavoituskäytäntö on kuitenkin vielä hieman epäselvä ja paikoitellen tuulipuistoja varten on jouduttu tekemään kolme päällekäistä kaavaa, maakunta-, yleis- ja asemakaava. Ympäristöministeriö on esittämässä muutoksia maankäyttö- ja rakennuslakiin, joiden pitäisi mahdollistaa rakennusluvan myöntäminen tuulivoimahankkeille yleiskaavan pohjalta. Laki tullee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2010.
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää avointa ja vuorovaikutteista toimintatapaa. Kaavaa laadittaessa on riittävän aikaisessa vaiheessa laadittava suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista (osallistumis- ja arviointisuunnitelma). Vaikutusten arviointi on osa kaavoitusprosessia. Arviointi suunnitellaan ja ohjelmoidaan kaavan työohjelmassa suunnittelun aloitusvaiheessa. Vaikutusten selvittäminen ja arviointi antaa suunnittelijoille, osallisille sekä päättäjille tietoa kaavan toteuttamisen vaikutuksista, niiden merkittävyydestä sekä haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista. [2]
Maakuntakaava
Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava voidaan laatia myös tiettyä alueidenkäyttömuotoa tai -muotoja koskevana vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaavassa osoitetaan valtakunnallisia, maakunnallisia, seudullisia ja ylikunnallisia alueidenkäyttötarpeita.
Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.
Yleiskaava
Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava osoittaa kunnan alueidenkäyttötavoitteet ja ohjaa asemakaavoitusta. Yleiskaava voidaan kuitenkin laatia myös rakentamisen ja muun maankäytön ohjaamiseksi määrätyllä alueella. Mahdollisuus käyttää yleiskaavaa suoraan rakennusluvan perusteena ranta-alueilla on tuulivoimarakentamisen kannalta merkittävä. [2]
Asemakaava
Asemakaavassa säännellään yksityiskohtaisesti kunnan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Asemakaavan laatiminen on tarpeen, kun kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää (MRL 51 §). Kunnalla on siten laaja harkintavalta päättäessään tietyn alueen asemakaavoitukseen ryhtymisestä. Yleispiirteisissä kaavoissa tehdyt alueidenkäyttöratkaisut otetaan asemakaavan laatimisen perustaksi. Maanomistaja voi tehdä kunnalle esityksen asemakaavan laatimiseksi, mutta MRL 51 §:n säännös ei luo maanomistajalle oikeutta saada asemakaavaa alueelleen. [2]
Tuulivoimarakentamista koskevassa asemakaavassa on kiinnitettävä huomiota erityisesti meluun, turvallisuuteen, maisemaan ja kaupunkikuvaan sekä virkistyskäyttöön liittyviin kysymyksiin. Koska rakennusluvan myöntäminen perustuu suoraan asemakaavaan, on kaavassa osoitettava tuulivoimaloille rakennusala ja annettava tuulivoimaloiden ulottuvuutta koskevia määräyksiä. Asemakaava voidaan kuitenkin laatia siten, ettei tuulivoimaloiden tornien sijaintipaikkoja ole määritelty tarkasti. Asemakaavassa on esitettävä myös tuulivoimalapuiston vaatimat liikennejärjestelyt ja sähköliittymät. [2]
Suunnittelutarvealue
Suunnittelutarveratkaisu on maanrakennuslain mukainen laajennettu rakennuslupaharkinta, jota voidaan käyttää toisilla alueilla asemakaavan sijasta.
Tuulivoimarakentamisen kannalta olennainen on MRL 16.2 §:n säännös, jonka mukaan suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa. Suunnittelutarpeen osoittajaksi riittää siten pelkästään rakennushankkeen ympäristövaikutusten merkittävyys. Hankkeen ympäristövaikutuksia harkittaessa otetaan huomioon hankkeen laatu ja sijaintipaikka. Tuulivoimalan sijainnista ja koosta riippuen suunnittelutarveratkaisua voidaan joissakin tapauksissa edellyttää yhdeltäkin tuulivoimalalta. [2]
Suunnittelutarveratkaisun myöntämisen edellytyksenä on MRL 137.1 §:n mukaan, että rakentaminen:
1) ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä; ja
3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.
Tuulivoimalapuisto voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamistarvetta [2].
Lisätietoa:
Robert Utter: Mistä päin huomenna tuulee? Kaavoitus- ja rakennuslainsäädännön soveltamisproblematiikasta tuulivoimarakentamiseen. Tuulienergia 4/2009 (pdf-tiedosto)
Lähteet:
1. Ympäristöministeriö, 2005. Tuulivoimarakentaminen
2. Motiva, xxx. Tuulivoimaopas (julkaistaneen keväällä 2010)
Paluu yläotsikkoon tuulivoimaprojektin suunnittelu ja toteutus
