Kiinteästä hinnasta on useita eri muotoja. Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä kaikki niistä eivät määrää suoraan kiinteää hintaa uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle. Eri muotoja ovat muun muassa:
1. Investointituki
Investointituki jaetaan yleensä tuulivoimalan/-puiston nimellistehon mukaan (kW). Tuulivoimalan teholuokkaan perustuvat tuet eivät ole yhtä tehokkaita kuin sähköntuotantoon perustuvat tuet, sillä tuen määrään ei vaikuta miten paljon sähköä kyseisellä voimalalla ja paikalla saadaan tuotettua. Maailmalla investointitukea pidetään yleisesti taloudellisesti tehottomana tukimuotona, koska se ei perustu sähköntuotannon tehokkuuteen vaan rakentamisen tehokkuuteen. Yhdessä muiden tukimuotojen kanssa se voi kuitenkin olla tehokas esimerkiksi offshore rakentamisesta aiheutuvien ylimääräisten kustannusten kattamisessa.
2. Kiinteä ostotariffi
Kiinteä ostotariffi on Euroopassa laajalti käytössä ja on johtanut laajaan tuulivoiman käyttöönottoon Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa. Norjassa, Ruotsissa ja Belgiassa puolestaan tukimuoto ei juurikaan edesauttanut uuden kapasiteetin rakentamista, sillä tuen taso oli liian alhainen. Kiinteä ostotariffi takaa uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetulle verkkoon syötetylle sähkölle kiinteän hinnan. Tuen määrää ei voida etukäteen määritellä vaan se riippuu sähkön markkinahinnasta. Jos kiinteä hinta on määrätty samalle tasolle, vaihtelee tuen määrä johtuen sähkön markkinahinnan vaihteluista. Kiinteän hinnan etuja on järjestelmän yksinkertaisuus, mutta riskinä on kiinteän tariffin alentaminen tai poistaminen kokonaan poliittisen ilmapiirin muuttuessa.
Kuva 1. Kiinteässä ostotariffissa sähköstä saatava hinta on ennalta määrätty ja riippumaton markkinahinnasta [1].
3. Kiinteä lisä tai ympäristöbonusjärjestelmä
Tässä hallitus määrää kiinteän lisähinnan tai bonuksen uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetulle sähkölle, joka lisätään normaalin sähkönhinnan päälle. Tässä tavassa valtiolle aiheutunut kustannus per kWh on ennustettavissa toisin kuin kiinteässä syöttöhinnassa, mutta toisaalta yhteiskunnalle aiheutuva kokonaiskustannus riippuu vahvasti uuden kapasiteettin rakentamisvauhdista. Tuulivoimalan omistajan näkökulmasta, sähköstä saatavat kokonaistulot eivät ole yhtä hyvin ennustettavissa kuin käytettäessä kiinteää syöttöhintaa, koska se riippuu jatkuvasti vaihtelevasta sähkön markkinahinnasta. Markkinoiden näkökulmasta voidaan sanoa, että kiinteä lisähinta on helpommin yhdistettävissä sähkömarkkinoihin, koska toimijat reagoivat markkinasignaaleihin kokonaistulojen vaihdellessa. Teoriassa kiinteä lisähinta on yksi tehokkaimmista keinoista ottaa ulkoiset kustannukset huomioon uusiutuvan ja perinteisten energiamuotojen välillä. Todellisuudessa kiinteä lisä on perustunut pikemminkin uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön ja normaalisähkön hinnan erotukseen kuin vältettyihin ympäristövaikutuksiin korvattaessa perinteisiä energiamuotoja uusiutuvilla.
Kuva 2. Kiinteässä lisässä määrätty tukisumma maksetaan markkinahinnan päälle, jolloin sähköstä saatava tulo riippuu markkinahinnan suuruudesta [1].
4. Energiavero.
Järjestelmässä kaikilta energiantuotantomuodoilta ympäristövaikutusten perusteella kerätty energiavero palautetaan uusiutuville energiamuodoille, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Tuki maksetaan tuotetun sähkön mukaan. Periaatteessa systeemi on sama kuin ympäristöbonusjärjestelmä. Yhteiskunnalliselta tai taloudelliselta kannalta tai investoijan kannalta on sama maksetaanko tuki veroedun muodossa vai lisänä. Poliittisesti sillä voi kuitenkin olla merkitystä maksaako tuen veronmaksaja vai sähkönkuluttaja.
