Tuulen nopeuden vuotuinen keskiarvo sekä nopeuden jakauma vaihtelevat vuodesta toiseen eli vuodet eivät tuuliolojenkaan puolesta ole veljeksiä keskenään.
Sääasemien tuulimittauksissa havaittavat vaihtelut johtuvat pääosin sään ja ilmastonvaihteluista, mutta (valitettavasti) vaihtelut voivat johtua myös esimerkiksi sääaseman lähiympäristössä tapahtuneista muutoksista (puusto kasvaa tai puita kaadetaan) tai sääaseman ja tuulimittareiden paikan muuttumisesta. Suomessa myös siirtyminen lämmittämättömistä täysin lämmitettyihin tuulimittareihin on hieman vaikuttanut talvikuukausina mitattuihin tuulen nopeuksiin.
Laajan skaalan muutoksia tuulen nopeudessa voidaan tarkastella esimerkiksi ilmanpainekentästä lasketun geostrofisen tuulen avulla. Oheisessa kuvassa on Ilmatieteen laitoksella tehty laskelma geostrofisen tuulen vuosikeskiarvojen m/s vaihtelusta vuodesta 1890 vuoteen 1995. Yksittäisten vuosien keskiarvot vaihtelevat välillä 9-11,5 m/s. Tarkasteltaessa 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa näkyy, että vuodesta 1980 tuulen nopeus on kasvanut 1990-luvun puoliväliin asti ja lähtenyt sen jälkeen hieman laskemaan.
Gesotrofinen tuuli ja lähellä maanpintaa mitattu tuulen nopeus korreloivat verraten hyvin. Seuraavassa on verrattu Kristiinan kaupungissa sijaitsevalta automaattiselat sääasemalta mitatusta tuulen nopeudesta lasketun vuosikeskiarvon sekä samalle alueelle lasketun geostrofisen tuulen vaihteluja. Sekä geostrofisessa tuulessa (vuoden 1997 arvossa on jokin virhe) että sääasemalla mitatussa keskimäärisessä tuulen nopeudessa on havaittavissa pientä laskua vuodesta 1993 lähtien. Vastaava trendi löytyy esimerkiksi Ahvenanmaan tuulimittauksista.
Lähteet:
B. Tammelin, Ilmatieteen laitos, 2003
