Projektirahoituksella tarkoitetaan toimintamallia, jossa hanketta ei rahoiteta esim. emoyhtiön taseesta, vaan sen on ”seistävä omilla jaloillaan”.
Oman pääoman osuus on projektirahoituksessa yleensä 20 – 30 % investoinnista. Tuottovaatimus on korkea: IRR (Internal Rate of Return) on yleensä vähintään 10 – 15 % per 15 vuotta, usein vaaditaan jopa 20 – 30 %.
Loppuosa (70 – 80 %) investoinnista katetaan lainoilla ja mahdollisilla subventioilla. Tyypilliset lainaehdot ovat 7 – 8 % korko, 15 vuotta tasaerälyhennyksin. Ensimmäiset vuodet voidaan joskus neuvotella lyhennysvapaiksi (“grace period”). Lainapaketti voi koostua kahdesta tai useammasta osasta joilla on erilaiset maksuehdot. Kehityspankit ja bilateraaliset kehitysluotto-organisaatiot (esim. Finnfund) tarjoavat edullisia lainaehtoja (”soft loans”) tuulivoimahankkeiden kaltaisille ympäristöä säästäville investoinneille.
Investointitukea tuulivoimahankkeille voi saada esim. Maailmanpankin ja YK:n kehitysohjelman (UNDP) yhdessä hallinnoimasta GEF (Global Envirnoment Facility) -rahastosta tai Kioton sopimuksen osana toteutettavista Joint Implementation (JI) ja CDM (Clean Development Mechnanism) -rahastoista. Näiden tukien saaminen edellyttää monivaiheisen projektievaluointiprosessin läpikäymistä.
Väliaikaisia rahoitusjärjestelyjä voidaan tarvita projektin kehitys- ja rakennusvaiheen kustannusten kattamiseksi. Lyhyt rakennusaika ja modulaarisuus ovat tässäkin helpottavia tekijöitä.
Projektirahoituksen hyviä ja huonoja puolia
Projektirahoituksen hyviä puolia ovat sen kyky vetää pääomia voimakkaasti puoleensa, kun jollakin markkina-alueella saadaan aikaan toimiva ja stabiili rahoituskehys, sekä nopean hankkeiden rakennustahdin mahdollistaminen.
Sen sijaan huonoina puolena voi esiintyä
- negatiivisia lieveilmiöitä, kuten keinottelua tuulisilla maa-alueilla, hankkeiden valmistelua salaa, riitoja ja oikeusjuttuja, jne.
- taitamatonta projektisuunnittelua, joka voi johtaa isoihin taloudellisiin tappioihin
- projektien omistajien vaihdoksia selvitys- ja suunnitteluvaiheen aikana, jolloin hankekehitykseen sitoutuu enemmän rahaa. Lukuisat välikädet syövät projektin ennakoitua tuottoa ja osa projekteista jää kehittämättä loppuun. Keinottelu ja välikäsien lihottaminen nostaa tuulivoiman tuotantokustannukset keinotekoisen korkeiksi.
Kuva: 3 MW voimala (WinWinD)
