Rakennukset vaikuttavat tuuleen monella eri tavalla ja eri tasolla. Kaupungit isoine rakennuksineen lisäävät maaston rosoisuutta ja vaikuttavat esimerkiksi vertikaaliseen tuuliprofiiliin ja virtauksen pyörteisyyteen. Kaupungeissa ilman lämpötila poikkeaa ympäristön lämpötilasta aiheuttaen paikallisia vaikutuksia tuuleen etenkin heikkotuulisissa tilanteissa.
Rakennetun ympäristön vaikutus tuuleen. Rajakerroksesta (PBL) voidaan erottaa pintakerros (SL), rosoisuuden muutoskohdasta alkava uusi rajakerros (NBL), sekoituskerros (HL), virtaukseltaan täysin epämääräinen katekerros (CL) sekä kunkin aerodynaamisen esteen muodostama turbulenttinen katvealue (TWL). z01 z02 ja z03 ovat rosoisuusparametrejä Uudelle rajakerrokselle käytetään usein nimitystä sisäinen rajakerros (IBL)
Rakennusten korkeus sekä pituus ja leveys sekä rakennusten keskinäinen ryhmittely vaikuttavat merkittävästi rakennuksiin kohdistuviin tuulikuormiin ja katutasossa liikuvien ihmisten kokemaan tuulisuuteen. Aluieilla jossa muutenkin esiintyy kovia tuulia huonolla kaupunki- ja rakennussunnittelulla voidaan aikaansaada jopa ihmisille vaarallisia tuulisuusalueita.
Oheisessa kuvassa on kuvattu pelkistetysti rakennusten väliin syntyvän tuulimaksimin syntyä. Nuolten suunta kuvaa tuulen suuntaa. Mitä paksumpi nuoli sen kovempi tuulen nopeus.
Rakennusten vaikutusta tuulikenttään on yleensä tarkasteltu tuulitunnelisimulaatioilla tai paikalla tehdyillä tuulimittauksilla. Euroopan tuuliatlaksessa on esitetty oheinen kuva tuulen nopeuden suhteelliselle pienemisen laskemiseksi esteen takana etäisyyden esteestä kasvaessa (x-akseli) ja tarkastelukorkeuden H suhteen esteen korkeuteen h muuttuessa (y-akseli). Harmaalla alueella virtaus on yleensä hyvin pyörteistä eikä sillä ole selvää suuntaa. [1.]
Lähteet:
1. I. Troen and E. Petersen 1989: European Wind Atlas. Risö Na-tional Laboratory, Roskilde, Denmark
