Tällä hetkellä (vuoden 2009 lopussa) Suomessa uusiutuvia energiamuotoja tuetaan sekä harkinnanvaraisella energiatuella (=investointituki), että verotuella. Tuulivoimalle ja biokaasusähkölle työstetään Työ- ja elinkeinoministeriössä takuuhintajärjestelmää , joka ollaan ottamassa käyttöön vuonna 2011.
Energiatuki [1]
Energiatuki on harkinnanvarainen valtionavustus, jolla pyritään ohjaamaan energiantuotannon ja käytön valintoja sellaiseen suuntaan, joka tuottaa vähemmän hiilidioksidia.
Energiatuki liittyy läheisesti useiden energiapoliittisten toimenpideohjelmien toteutukseen. Keskeisimpiä näistä ovat kansallinen pitkänaikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008), ilmastostrategia (2001), uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma (1999), energiansäästöohjelma (2000) ja energiansäästösopimusjärjestelmä. Energiatuella edistetään lisäksi kansallisten energiatutkimusohjelmien tulosten käyttöönottoa siten, että ensimmäisiä kaupallisen mittakaavan laitoksia tuetaan.
Energiatukea voidaan myöntää valtionavustuksena sellaisiin hankkeisiin, joilla kehitetään energiataloutta ympäristömyönteisemmäksi, edistetään uuden teknologian käyttöönottoa sekä lisätään energiahuollon varmuutta ja monipuolisuutta. Tärkeimpänä pidetään uuden teknologian käyttöönottoa edistäviä hankkeita. Tuen tarkoituksena on edesauttaa hankkeen käynnistymistä ja vähentää siihen liittyvän uuden teknologian riskejä.
Tukea voidaan myöntää valtion talousarvioon sisältyvän valtuutuksen rajoissa. Vuonna 2009 energiatukea oli käytettävissä 550 miljoonaa euroa.
Tuulivoimalle on maksettu energiatukea maksimissaan 40% investointikustannuksista. Käytännössä osuus on ollut usein vähemmän, noin 30-35%.
Tukea voivat saada yritykset ja yhteisöt. Avustuskelpoisia yhteisöjä ovat esim. kunnat, seurakunnat ja säätiöt. Tukea ei myönnetä asuinkiinteistöille, valtion laitoksille, maatiloille, valtionosuutta saaviin perustamishankkeisiin eikä yksityishenkilöille. Tukea haetaan alueellisista työvoima- ja elinkeinokeskuksista. Määrättyjen hankkeiden kohdalla TE-keskus toimittaa hakemuksen käsiteltäväksi työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolle.
Energiavero ja verotuki [2]
Energiaverotus on valtiolle huomattava tulolähde. Energiasta kannettavina valmisteveroina valtio saa vuosittain lähes 3 miljardia euroa, mikä on noin 9 % kaikista verotuloista.
Fiskaalisen (valtiontaloudellisen) merkityksensä lisäksi energiaverotus on keskeinen energia- ja ympäristöpolitiikan väline. Sillä pyritään hillitsemään energiankulutuksen kasvua ja ohjaamaan energian tuotantoa ja käyttöä sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka aiheuttavat vähemmän päästöjä.
Nykyinen energiaverojärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1997. Energiaverot ovat valmisteveroja ja niitä kannetaan liikenne- ja lämmityspolttoaineista sekä sähköstä. Energiaveron lisäksi energiatuotteista kannetaan huoltovarmuusmaksu.
Verojen energian käyttöä ja polttoainevalintoja ohjaavan vaikutuksen lisäksi energiaverojärjestelmässä on muitakin elementtejä, joilla pyritään edistämään energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita. Näitä voidaan laajasti ymmärrettynä kutsua verotuiksi.
Varsinaisia valtiontukia ovat sähköntuotannolle maksettavat verotuet sekä energiavaltaisten yritysten veronpalautukset. Sähköntuotannon tuet otettiin käyttöön vuoden 1997 verouudistuksen yhteydessä. Tällöin siirryttiin sähkön kulutuksen verottamiseen tuotantopolttoaineiden verotuksen sijasta. Ns. pienvoimalatuella haluttiin kompensoida kilpailuaseman heikkeneminen, joka aiheutui pienille, uusiutuvaa energiaa ja turvetta käyttäville voimalaitoksille. Näin syntynyttä verotukimallia on sittemmin ryhdytty hyödyntämään yleisemmin erityisesti uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön edistämiskeinona. Tukea on laajennettu viimeksi vuoden 2003 alusta ja nykyään se kattaa lähes kaikki käytössä oleva uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon vesivoimaa lukuun ottamatta.
Vuoden 2003 alusta lähtien tukea saavat tuulivoima, alle 1 MVA vesivoima, puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla, kierrätyspolttoaineilla ja biokaasulla tuotettu sähkö sekä turpeella alle 40 MVA lämmitysvoimalaitoksissa tuotettu sähkö. Myös metallurgisten prosessien jätekaasuilla ja kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotettu sähkö on otettu tuen piiriin, koska ne voidaan rinnastaa hiilidioksidivaikutuksiltaan uusiutuviin energialähteisiin.
Vuoden 2003 alusta alkaen verotuen suuruutta ei enää kytketä sähköveroluokkiin. Verotuilla on vuonna 2003 kolme tasoa: tuulivoimalle ja metsähakkeella tuotetulle sähkölle maksetaan tukea 0,69 c/kWh (senttiä kilowattitunnilta), kierrätyspolttoaineilla tuotetulle sähkölle 0,25 c/kWh ja muille 0,42 c/kWh.
Euroopan yhteisö pyrkii yhdentämään jäsenmaiden energiaverotusta. Kaikkia energiatuotteita koskeva minimiverodirektiivi astui voimaan vuoden 2004 alusta.
Energiaverotuksen tukihakemusten käsittelyn ja tukien maksamisen hoitavat tullipiirit.
Lähteet:
1. Työ- ja elinkeinoministeriö: Energiatuki
2. Työ- ja elinkeinoministeriö: Energiavero
